Henkisten kokemusten jakaminen - Pauli Liikala

Oman maailmankuvani syntyminen ja kehittyminen

Tämä on kolmas osa kolmiosaisesta kirjoitussarjastani. Olen jakanut kirjoitussarjani seuraaviin osiin:

Osa-1 Henkinen kirjallisuus ja ufoaiheiset elokuvat tietäni ohjaamassa

Osa-2 Ensimmäisiä henkisiä kokemuksia ja kirjojeni kirjoittamista

Osa-3 Henkisten kokemusten ja näkemysten jakaminen Facebookissa ja kirjoissani

Huomasin kesällä 2013 Facebookissa, että Sari Turunen (Sydänsävel) niminen henkilö kertoi jossain entisiin elämiin liittyvässä ryhmässä näkevänsä henkilöiden entisiä elämiä. Niinpä minä laitoin hänelle kysymyksen, mitä entisiä elämiä hän näkee minulle. Niitä löytyi ehkä noin kuusi elämää ja eniten minua kiinnosti kaksi intiaanipäällikön elämää, jotka Sari mainitsi. Asia jäi sillä kertaa sikseen. Sovin jossain vaiheessa loppukesästä kolmen reikiryhmän jäsenen kanssa käynnistä Espan kappelissa. Heistä kaksi oli miehiä ja yksi nainen. Tämä nainen kirjoitti sitten jonkin aikaa myöhemmin, että kun hän oli rummuttanut yhtenä iltana, hän oli nähnyt intiaanielämän, jossa minä olin hänen isoisänsä. Kysyin sitten asiaa Sari Turuselta ja hänen vastauksensa yllätti minut. Sari kirjoitti, että kyseinen nainen on ollut hänen tyttärensä Uinuva Kettu apassiheimossamme ja että hän oli puolestaan minun tyttäreni Tanssiva Susi ja minä olin sen apassiheimon päällikkö Viisas Karhu. Koska osa reikiryhmän jäsenistä oli tuntunut minusta jotenkin tutun tuntuisilta, vaikka en tuntenutkaan heitä tässä elämässä, päätin kysyä Sarilta, ovatko hekin olleet apassiheimossamme. Löysimme yhdessä Sarin kanssa syksyllä 2013 noin 50 Suomeen jälleensyntynyttä apassia ja perustin meitä varten Facebook-ryhmän Viisas Karhu. Sen jälkeen on löytynyt vielä noin 300 Suomeen jälleensyntynyttä apassia.

Minulle tuttu regressioterapeutti Pirjo Hutchings välitti elokuussa 2013 tiedon henkioppailtani, että minun kannattaa alkaa kanavoimaan viestejä henkimaailmasta. Olin lukenut keväällä 2013 ensimmäistä kirjaani Totuuden henki valmistellessani Riitta Suurlan kirjan Dialoginen eli meditatiivinen kirjoittaminen. Siinä oli yksinkertainen ohje kanavoimiselle. Siinä tyhjennetään ensin oma mieli vaikkapa meditoimalla sekä otetaan esiin kynä ja paperia ja kirjoitetaan paperille kysymys, johon haluaa henkimaailmalta vastauksen. Odotetaan sitten hetki, millainen vastaus tulee mieleen ja kirjoitetaan se sellaisenaan paperille. Kirjoitetaan sitten seuraava kysymys ja odotetaan sen vastausta jne. Elokuussa 2013 kirjoitin sitten ensimmäiset kysymykset ja niihin saamani vastaukset paperille. Aluksi en ollut varma, olinko saanut vastaukset henkimaailmasta vai olivatko ne vain minun mielikuvitukseni tuotetta. Käytin ensimmäisestä kirjoituksestani nimeä Ensimmäinen harjoitus. Kun olin kirjoittanut niitä kolme lisää ja laitoin ne perustamani ryhmän Viisas Karhu - sivuille. Kun sain niistä hyvää palautetta, päätin kirjoittaa niitä lisää ja muutin niiden nimeksi kirjoitus. Kirjoitin viidennen kirjoituksen syyskuussa. Näin olin kirjoittanut kuukaudessa viisi meditatiivista kirjoitusta. Näin sai alkunsa toinen kirjani Viisas Karhu - Uudelleen syntynyt heimoni.

Olin sopinut eräiden Viisas Karhu -Facebook-ryhmään kuuluneiden entisten apassien kanssa tapaamisen Hengen ja Tiedon messuilla lokakuussa 2013. Eräs heistä oli apassiheimoni aikainen tyttäreni Taisteleva Soturi (Johanna Sillanpää). Hän oli ollut kuuntelemassa ensin jotain äänimaljaesitystä ja laittoi sitten minulle tekstiviestin ja kysyi, missä me muut heimolaiset olemme. Vastasin olevamme kahviossa ja sovimme tapaamisesta siellä. Kun hän tuli kahvioon ja istui minua vinosti vastapäätä, tapahtui jotain ihmeellistä. Me tuijotimme toisiamme silmiimme monen sekunnin ajan sanomatta mitään. Kysyin sitten tilaisuuden jälkeen Pirjo Hutchingsiltä, mitä siinä tilanteessa oikein tapahtui. Hän kertoi meidän sielujemme tunnistaneen toisensa ja vaihtaneen sen katseen aikana informaatiota suurella nopeudella. Kävimme sitten Facebookissa pitkiä keskusteluja Johannan kanssa ja yritimme ymmärtää, mitä siinä kohtaamisessamme oli oikein tapahtunut. Hänelle oli tapahtunut jo ennen kohtaamistamme mystinen tapaus. Hänelle oli joku entuudestaan tuntematon nainen sanonut, että hänen tuleva lapsensa on selvänäköinen ja telepaattinen. Johanna oli niin hämmentynyt hänen sanoistaan, ettei tullut kysyneeksi, kuka tämä nainen on ja mistä hän sai sellaisen tiedon. Johanna muisteli tämän naisen olleen jonkun kirjoja esitelleen näyttelyosaston luona. Otin sitten yhteyden Hengen ja Tiedon messuilla kirjoja myyviin näytteilleasettajiin ja kysyin, oliko joku heidän henkilökunnastaan ollut siellä messuilla ja esittäneen tällaisen tiedon Johannalle. Tällaista henkilöä ei kuitenkaan löytynyt.

Johanna oli hieman myöhemmin kanavoinut minulle kuvauksen viikinkielämästäni, jossa olin tulossa Suomen rannikolle viikinkiveneessä. Olin sen veneen perämies ja tässä elämässä tuntemani kaveri oli sen veneen kippari. Kun keskustelin tämän kipparin kanssa tästä Hengen ja Tiedon messujen kohtaamisesta, kippari sanoi tuntevansa naisen, jonka Johanna oli tavannut. Tämä nainen oli lähtenyt kuuden viikon matkalle ulkomaille ja häntä ei saanut häiritä sinä aikana. Kun tämä nainen palasi sitten Suomeen tapasin hänet ja hän vahvisti Kipparin minulle kertoman tiedon. Sovimme sitten hänen ja Johannan kanssa tapaamisen viikinkiravintola Harald Hirmuisessa, kun Johanna tulee seuraavan kerran käymään Helsingissä. Olin sopinut myöhemmin tapaamisen parin apassiheimomme entisen jäsenen kanssa Bulevardilla olevassa ravintolassa. Kun olin menossa sinne lähijunalla, niin päätin kävellä sinne Harald Hirmuisen ravintolan ohi vievää reittiä pitkin. Juuri kun olin Harald Hirmuisen ulko-oven kohdalla, niin tämä Kipparin tuntema nainen tuli minua vastaan. Ihmettelimme kumpikin sitä kohtaamista ja miten se sattuikaan juuri sen viikinkiravintolan oven kohdalla. Totesimme silloin, ettei kaikki ihmiset tajua, kuinka paljon henkimaailma pystyy järjestämään tällaisia kohtaamisia.

Minulle kävi jossain vaiheessa niin, että kun kysyin apassiksi arvelemaani henkilöä Sarilta, niin sain välillä vastauksen, että kyseinen henkilö ei ole ollut apassiheimossamme vaan on jonkun muun intiaaniheimon jäsen. Samoin kävi joskus niin, että Sari vastasi heidän asuneen meidän intiaanileirissämme, mutta he eivät olleet meidän apassiheimoamme tai olivat muiden intiaaniheimojen jäseniä tai he olivat valkoisten lapsia, joita Viisas Karhu oli hyväksynyt intiaanileirimme asukkaaksi. Hyväksyin kaikki tällaiset henkilöt Viisas Karhu -ryhmän jäseniksi sillä perusteella, että jos olin Viisas Karhu elämässäni hyväksynyt heidät leiriini, niin täytyyhän minun hyväksyä heidät myös Facebook-ryhmäämme.

Tajusin vasta myöhemmin, että olin tunnistanut muiden intiaaniheimojen henkilöt itselleni tutuksi, mutta en osannut ajatella kuuluneeni heidän kanssaan samaan intiaaniheimoon. Myöhemmin selvisi, että minulla oli apassiheimon lisäksi entisiä elämiä myös navajona, lakotana, cheyennenä, mayana ja inkana. Entisten elämieni tuttujen henkilöiden tunnistaminen kehittyi pikkuhiljaa siten, että kun Facebook ehdotti minulle uutta kaveria, niin katsoin heidän profiilikuviansa ja hämmästyin, miten monen ensimmäisten kaveriehdotusten katseessa on jotain minulle tuttua. Koska tunsin useita luotettavia selvännäkijöitä, kysyin heiltä, mistä elämästä minä tunsin heidät. Sain sitten tietoja kymmenistä ja myöhemmin sadoista entisten elämieni tuttavista.

Perustin heitä varten pari vuotta sitten ryhmän Yhteisten elämiemme läpikäyntiä. Siinä ryhmässä on tällä hetkellä noin 1600 jäsentä. Facebookissa on myös paljon ryhmiä, jotka on tarkoitettu ns. tähteläisille. Minulla me aika pitkään ennen, kun oivalsin, että maapallolla on paljon ihmisiä, joilla on entisiä elämiä muuallakin kuin maapallolla. Kun olin esittelemässä maaliskuussa 2020 kirjaani Viidennen asteen yhteyksiä, kiinnitin huomioni seuraavaan esiintyjään, joka oli Sylvia Salow. Minulle tuli vahva tunne, että hän on alun perin kotoisin jostain muualta kuin maapallolta. Esitin hänelle hänen esityksensä kyselyosuudessa kysymyksen, miksi minä tunnistan Facebookin kaveriehdotusten joukosta niin paljon entisten elämieni tuttuja. Silvia sanoi heidän olevan sieluperheeni jäseniä. Sanoin myös, että hänkin tuntuu olevan minun entisen elämäni tuttu ja hän vahvisti sen tiedon. Kun kysyin, mistä elämästä me tunnemme toisemme, niin hän vastasi Plejadien elämästä. Perustin jossain vaiheessa sen jälkeen ryhmän Tähteläiset, joka on tarkoitettu henkilöille, joilla on entisiä elämiä muillakin planeetoilla kuin maapallolla. Siinä ryhmässä on tällä hetkellä noin 800 jäsentä.

Yhteenveto selvätietoisuuteni kehittymiseni syistä

Minun elämääni on ohjannut kiinnostus tutustua uusiin asioihin ja muodostaa niistä oma näkemykseni riippumatta siitä, mikä on niihin liittyvä ns. virallinen näkemys. Olen ollut valmis varsinkin myöhemmällä iällä tuomaan esiin oman näkemykseni ja jakamaan sitä kirjojen, sosiaalisen median ja YouTuben välityksellä. Selvätietoisuuden kehittymiseeni on ilmeisesti vaikuttanut kykyni ottaa vastaan erilaisia energiahoitoja ja viestejä muuttuneessa tietoisuuden tilassa. Nämä hoidot ovat puhdistaneet ja tasapainottaneet chakrojani ja sen seurauksena energia ja tietoisuus virtaa vapaana minun kehoissani. Siihen liittyy myös haluni ja kykyni pyytää ja antaa muille ja itselleni anteeksi tämän ja entisten elämieni teot ja tapahtumat.