Maailman Pelikirja Osa 1.

Johdanto 

Kirjoitan tätä tekstiä 16.3.2022, tilanteessa, jossa Suomen Nato-ratkaisusta ei vielä ole tehty päätöstä. Poliittinen keskustelu on kuitenkin jo vahvasti kääntynyt sotilasliiton kannalle, ja toukokuun alku näyttää muodostuvan ratkaisevaksi ajankohdaksi. Varsinainen skenaarion olen tehnyt jos v. 2021 aikana, mutta nyt vasta sen julkaisen monestakin syystä.

Tässä ensimmäisessä osassa tarkastelen maailmalla tapahtuvia muutoksia ja niiden mahdollista kehitystä vuosina 2022–2027. Toisen osan olisi tarkoitus käsitellä seuraavaa vaihetta, vuosia 2027–2032, ja siinä tarkastelen laajemmin ihmiskunnan tulevaisuutta.

Maailmassa on viime vuosikymmeninä tapahtunut paljon asioita, jotka ovat herättäneet ihmisissä huolta: pandemioita, sotia, ilmastonmuutokseen liittyviä kysymyksiä, energian hinnan nousua, mahdollista energiavajetta ja ruokapulaa. Samalla suurvaltojen välinen geopoliittinen liikehdintä on voimistunut. Venäjän ja Ukrainan kriisi on tuonut tämän Eurooppaan tavalla, jolta emme ole voineet välttyä. Myös Kiinan ja Intian rooli maailman muuttuessa on merkittävä.

Moni kysyy, miksi kaikki tämä tapahtuu.

Kirjoitin jo vuonna 2021 niin sanotusta suuresta heräämisestä. Ihmiskunta on tullut yhden historiallisen kehitysvaiheen päätökseen ja nykyiset tapahtumat ovat osa paljon suurempaa muutosta. Vuosikymmenten aikana rakentuneet vastakkainasettelut, vallan keskittyminen ja yhteiskunnalliset ongelmat pakottavat ihmiset arvioimaan uudelleen sitä, miten yhteiskuntamme toimii ja mihin olemme menossa.

Tässä kehityksessä fyysiset tapahtumat ovat keskeisiä. Ne pakottavat ihmiset kysymään, mitä ympärillä tapahtuu, kuka tekee päätöksiä ja millä perusteella. Samalla ne voivat joko lisätä erillisyyttä tai johtaa siihen, että ihmiset alkavat nähdä yhteisiä ongelmia yli kansallisten ja poliittisten rajojen.

Koronaviruspandemia osoitti tämän hyvin. Ihmiset jakautuivat rokotteen ottaneisiin ja ottamattomiin. Ukrainan kriisi puolestaan on synnyttänyt uusia vastakkainasetteluja: Nato vastaan ei-Nato, Venäjä vastaan länsi ja niin edelleen. Samankaltainen jakautuminen näkyy monissa muissakin yhteiskunnallisissa kysymyksissä.

Keskeinen ajatukseni on kuitenkin se, ettei ratkaisua pidä odottaa yhdeltä johtajalta, valtiolta tai organisaatiolta. Pelastaja ei ole Nato, Putin, Biden, Trump tai mikään yksittäinen henkilö. Muutos lähtee ihmisistä itsestään ja siitä, kuinka he alkavat suhtautua toisiinsa, päätöksentekoon ja yhteiskuntaan.

Mitä tässä on sitten odotettavissa?

Olen kirjoittanut aiemmin ajatuksesta, että muutos alkaa Pohjolasta ja leviää sieltä muualle Eurooppaan ja maailmaan. Suomella voi tässä kehityksessä olla erityinen asema. Se ei kuitenkaan tapahdu ilman, että suomalainen yhteiskunta joutuu tarkastelemaan itseään perusteellisesti.

Suomen Nato-ratkaisu voi johtaa konfliktiin Venäjän kanssa ja jopa Venäjän osittaiseen miehitykseen vuosina 2024–2029. Nato ei Suomea tule auttamaan, eikä ole tarkoituskaan. Tällainen kriisi pakottaisi suomalaiset tarkastelemaan uudelleen turvallisuutta, itsenäisyyttä, yhteiskuntamme toimintaa sekä henkistä merkitystämme maamme kannalta.

Samalla Euroopassa koettavat kriisit – energiakriisi, ruokapula ja talouden ongelmat – voivat lisätä epävarmuutta ja pakottaa ihmiset kysymään, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu ja miksi.

Suomen osalta seurauksena voisi olla syvä sisäinen kriisi ja poliittisen järjestelmän uskottavuuden heikkeneminen. Ihmiset alkaisivat tarkastella kriittisemmin poliittista päätöksentekoa, vallankäyttöä ja sitä, kuinka hyvin nykyinen järjestelmä todella palvelee kansalaisia.

Uskon tämän muutoksen näkyvän viimeistään vuoden 2027 eduskuntavaaleissa. En myöskään pidä mahdottomana ennenaikaisia vaaleja tai laajempaa kansalaisliikehdintää.

Miten Suomen käy tässä kaiken keskellä?

Suomi selviää, vaikka edessä voisi olla vaikeita kokemuksia. Venäjän tavoitteena ei välttämättä olisi Suomen valtaaminen tai suomalaisiin kohdistuva vahingoittaminen, vaan ennen kaikkea osoittaa länsimaille, ettei Natoa pidä tuoda liian lähelle Venäjän rajoja.

Kriisin jälkeen suomalaiset voisivat menettää uskonsa nykyiseen politiikkaan ja poliitikkoihin. Samalla voisi syntyä uudenlainen kiinnostus siihen, millaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa.

Ajattelen, että valtioiden väliset konfliktit ovat osa laajempaa vallan keskittämisen kehitystä ja että tavoitteena olisi lopulta maailmanlaajuisen hallinnon syntyminen. Käytän tästä yhteydestä käsitettä yksi maailmanhallitus.

Pidän merkittävänä esimerkiksi presidentti Sauli Niinistön lokakuussa 2021 esittämää varoitusta siitä, että Suomi saattaa kulkea silmät ummessa kohti vielä suurempaa konfliktia Venäjän kanssa. Kysyin tuolloin, mistä hän saattoi tietää kehityksen olevan tällainen ja miksi Nato-jäsenyydestä aiemmin puhuttu kansanäänestys lopulta jäi toteutumatta.

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/a/53d6d8a6-7f27-4630-b586-1db4cc439aac?fbclid=IwAR00cOtNojmu4UqyywPxUz3HBU_q4erFLbBLH9NKSQylj6vGS66xR4-pryw

Näitä asioita tarkastellessa on hyvä erottaa toisistaan se, mikä on havainto, mikä oma tulkinta ja mikä ennuste. Osa tässä kirjoituksessa esitetyistä arvioista on tarkoituksellisesti rohkeita. En väitä, että tulevaisuus toteutuu täsmälleen näin. Aikajänteet ja tapahtumien kulku voivat muuttua ihmisten ja yhteiskuntien tekemien päätösten seurauksena.

Käynnissä on useita päällekkäisiä muutoksia. Yksi liittyy ihmisten ajatteluun ja yhteiskunnalliseen käyttäytymiseen, toinen konkreettisiin geopoliittisiin tapahtumiin ja kolmas maailmanlaajuiseen vallan ja päätöksenteon keskittymiseen.

Uskon, että nykyinen kehitys voi johtaa ensin voimakkaaseen kriisiin ja sen jälkeen uudenlaiseen kansainväliseen järjestykseen. Olen myös sitä mieltä, että ensimmäinen syntyvä järjestelmä ei välttämättä ole se, joka lopulta palvelee ihmiskuntaa parhaiten.

Tämän vuoksi annoin kirjoitukselle nimen Maailman Pelikirja osa- 1. Toisessa osassa tarkoitukseni on tarkastella sitä, kuinka maailma voisi muuttua kriisien jälkeen, millaisia ratkaisuja ihmiskunnalta vaaditaan ja millainen uusi yhteiskunnallinen järjestys voisi syntyä.

Ensimmäisen ja toisen osan väliin ajattelin muutamaa vuotta. Tulevaisuuden ennustamiseen liittyy kuitenkin aina epävarmuutta. Aikajänteet voivat muuttua, eivätkä ennusteet ole koskaan varmoja.

Kirjoitan tämän tekstin myös siksi, että tulevaisuutta voidaan myöhemmin tarkastella sen kautta, mitä todella tapahtui ja mikä ei toteutunut.

Hyvää kevättä 2022 kaikille. Toivon ennen kaikkea rauhaa, turvallisuutta ja kykyä tarkastella ympärillämme tapahtuvia muutoksia mahdollisimman avoimesti.